Happea haukkaamassa Ummehtunut poliittinen vaihtoehdottomuus pakottaa etsimään uusia toimintatapoja ja ideoita.

ADHD on olemassa ja sitä tulee hoitaa

  • Lintsillä ei tarvitse pidätellä. Sähellys kuuluu asiaan.
    Lintsillä ei tarvitse pidätellä. Sähellys kuuluu asiaan.

Jälleen kerran somessa leviää kulovalkean tavoin artikkeli, jossa väitetään, ettei adhd:ta, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ole olemassa ja sen lääkehoito olisi pelkästään vilkkaan lapsen pakottamista rauhalliseksi. Meitä adhd-oireisten lasten vanhempia lyödään ihan tarpeeksi huonon kasvattajan leimalla, joten ajattelin kuvata teille asiaan perehtymättömille esimerkillä sen, miten adhd lapseen vaikuttaa.

Minulla on kaksi poikaa, joista toinen on on vilkas ja toisella on adhd. Siinä on todella selvä ero.

Kuvitelkaa kaksi urheiluautoa. Jotain sellaisia Porcheja tai muita, jotka kiihtyvät parissa sekunnissa nollasta sataan. Kuvitelkaa, että niitä on kaksi samanlaista. Ne lähtevät molemmat viivalta liikkeelle ja kiihdyttävät täysillä. Suoralla ne menevät rinnakkain yhtä kovaa ja moottorit kasvattavat edelleen kierroksia. Sitten suora loppuu ja tulee mutka, molemmissa autoissa kuskit näkevät tilanteen ja painavat jarrua. Toinen autoista hidastaa, mutta toisessa jarrut eivät toimi. Toinen selviytyy mutkasta, toinen ajaa täysillä seinään.

Arvatkaa kumpi autoista on se adhd? Voitteko kuvitella, miltä tuntuu päivittäin istua sen auton ohjaimissa, josta ne jarrut puuttuvat? Etkö sinäkin kuitenkin haluaisi ainakin välillä myös ne jarrut käyttöön, vai oletko sitä mieltä että jatkuva kolarointi tekee ihmisen itsetunnolle hyvää?

Kyse ei siis ole siitä, että lapselta vietäisiin lääkityksellä toimintakyky. Me vanhemmat haluamme palauttaa sen. En halua, että impulsiivisesta ja iloisesta lapsesta tulee passiivinen ja apea. Haluan, että hän voi mennä kouluun ja selviytyä siellä tehtävistä, toimia ryhmässä muiden kanssa ja päästä hyödyntämään sitä empatiaa ja terävää älyä, joka hänellä kaiken sen säheltämisen alla on.

Kaikki lapset, joilla on adhd, eivät todella tarvitse lääkitystä. Osalle riittää tuki ja terapia, tai se että vanhempia opetetaan tulemaan toimeen oireiden kanssa. Minusta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että ne vanhemmat, jotka kokevat lääkehoidon tarpeelliseksi, uskaltavat kokeilla sitä ilman ympäristön ylistä tuomiota lapsen huumaamisesta. Meillä lääkitys on ollut avannut ovia, jotka ennen olivat tiukasti kiinni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat