Happea haukkaamassa Ummehtunut poliittinen vaihtoehdottomuus pakottaa etsimään uusia toimintatapoja ja ideoita.

Valtio vs. ylikansallinen yhtiö - miten paljon demokratiaa voi ostaa?

  • Totaalinen ympäristötuho yritetään maksattaa alkuperäiskansoilla.
    Totaalinen ympäristötuho yritetään maksattaa alkuperäiskansoilla.

Chevron yhtiö aloitti öljynporaamisen Ecuadorin Amazonasin alueella vuonna 1964 ja jatkoi toimintaansa alueella vuoteen 1990. Tänä aikana yhtiö rakensi alueelle 221 pumppauspistettä ja kaivoi yli 1000 allasta, joihin dumpattiin raakaöljyä ja muita pumppauksen yhteydessä muodostuneita jätevesiä. Kaikki nämä ovat erittäin myrkyllisiä mm. syöpää aiheuttavien ominaisuuksiensa vuoksi.

Koska alue on sademetsää ja vuotuinen sademäärä on hurja, huuhtoutui altaista myrkkyjä ympäristöön ja saastunut alue on erittäin laaja. Kaikkiaan 2 miljoonaan hehtaaria sademetsää on saastunut. Syy tähän toimintaan oli puhtaasti voiton tavoittelu. Keinot ongelmien hoitamiseen olivat olemassa, mutta niitä ei käytetty.

Vastarinta herää

Ecuadorin oikeistohallitukset sallivat pitkään Chevronin jatkaa toimintaansa, vaikka alueella asuvat alkuperäiskansat alkoivat jo varhain kertoa alueella esiintyvistä ongelmista. Heidät oli kuitenkin helppo ohittaa, koska heitä ei ollut paljon ja alue sijaitsee verrattain syrjässä. Öljy-yhtiö myös käytti väkivaltaa hallitakseen alueen asukkaita ja toisaalta värväsi heitä lähes orjatyöhön öljynporausalueelle. Tämä selittää sen, miksi asiaan ei pitkään aikaan reagoitu. Toisaalta Chevronilla oli myös rahaa ja vaikutusvaltaa, jolla he painostivat Ecuadorin poliittisia päättäjiä.

Vuonna 1993 joukko alueella asuvia ihmisiä nosti joukkokanteen silloin jo Texacoksi nimensä muuttanutta öljy-yhtiötä vastaan ja vaati sitä puhdistamaan saastuneen alueen, sekä maksamaan alueen asukkaille korvauksia heidän kärsimistään terveyshaitoista sekä saastumisesta johtuneista kuoleman tapauksista. Asiaa käsiteltiin yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa, jossa Texaco marssitti lakimiesjoukkonsa puolustamaan yhtiön toimintaa. Vuonna 2002 oikeus päätti hylätä Texacoa vastaan nostetut syytteet ja totesi, että yhtiön sijaan jälkien korjaus kuului Ecuadorin valtiolle.

Vuonna 2003 aloitettiin uusi oikeudenkäynti, tällä kertaa Ecuadorin oikeuslaitoksen kautta. Vaatimukset olivat käytännössä samat kuin aiemmin hylätyssäkin joukkokanteessa. Jälleen kerran Texaco aloitti massiivisen vastahyökkäyksen ja käytti kaikki mahdolliset ja osin mahdottomatkin perusteet välttyäkseen ottamasta korvausvastuuta. Pitkän ja mutkikkaan oikeuskäsittelyn jälkeen Ecuadorin korkein oikeus määräsi Texacon maksamaan 9.5 miljardin dollarin korvaukset. Texaco kiisti oikeuskäsittelyn puolueettomuuden ja kieltäytyi hyväksymästä päätöstä.

Peli kovenee

Kun Texaco ei päässyt etenemään normaalisti oikeusteitse, se päätti nostaa panoksia ja haastoi Ecuadorin valtion kansainväliseen välimiesoikeuteen väittäen Ecuadorin valtion toiminnallaan rikkoneen kansainvälisiä sopimuksia. Välimiesoikeus määräsi 2012 Ecuadorin valtion maksamaan Texacolle 2 miljardin korvaukset yhtiölle aiheuttamansa haitan vuoksi. Ecuador ei ole vielä maksanut korvauksia ja nyt käynnissä oleva oikeusprosessi tulee muodostumaan hyvin merkittäväksi ennakkotapaukseksi siitä, voiko ylikansallisen yhtiön toiminta ylittää kansallisen valtion oman lainsäädännön ja oikeuslaitoksen.

Ecuadorin ja sen asukkaiden taistelu ylikansallisten yritysten valtaa vastaan on äärimmäisen tärkeä kaikille niille ihmisille, joiden mielestä päätösvalta on pidettävä valtioilla. Mikäli Ecuador joutuu maksamaan korvaukset, tarkoittaa se, että jatkossa ylikansalliset suuryritykset hallitsevat valtioita, eikä päinvastoin. Ecuador tarvitsee juuri nyt kaiken mahdollisen solidaarisuuden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"Ecuadorin ja sen asukkaiden taistelu ylikansallisten yritysten valtaa vastaan on äärimmäisen tärkeä kaikille niille ihmisille, joiden mielestä päätösvalta on pidettävä valtioilla. Mikäli Ecuador joutuu maksamaan korvaukset, tarkoittaa se, että jatkossa ylikansalliset suuryritykset hallitsevat valtioita, eikä päinvastoin. Ecuador tarvitsee juuri nyt kaiken mahdollisen solidaarisuuden."

Nykypolitiikkamme myös EU- ja euro-Suomessa on menossa tähän suuntaan, maaperämme on kohta täysin ylikansallisissa käsissä, etenkin jos TTIP- ja CETA-sopimukset ratifioidaan. Onneksi miljoonat eurooppalaiset ovat kuitenkin eri mieltä sopimuksen hyväksymisen suhteen.

Kiitos hyvästä tekstistä Tiina.

Toimituksen poiminnat