Happea haukkaamassa Ummehtunut poliittinen vaihtoehdottomuus pakottaa etsimään uusia toimintatapoja ja ideoita.

Joku raja ahneudelle

Tontinvuokrista on tullut Helsingin kaupungille hyvä lypsylehmä, joka jopa näinä laihoina aikoina antaa hyvän ja riskittömän tuoton omaisuudesta, jonka kaupunki on aikoinaan saanut itselleen ilmaiseksi. Kaupunki jatkaa ahneuksissaan kovia korotuksia, vaikka tontinvuokratulot kasvaisivat reilusti pienemmilläkin korotuksilla.

Helsingin kaupunki on saanut aikoinaan tonttimaata, jonka se on päättänyt pitää hallinnassaan ja on siksi vuokrannut maata asuntorakentamista varten. Tämä järjestely on ollut kaupunkilaisille hyvä, koska se on tuonut varoja kaupungin käyttöön ja toisaalta tarjonnut tonttien ostamista edullisemman ratkaisun asuintalojen rakentajille.

Tontinvuokrat ovat olleet nopeassa nousussa jo kauan. Vuonna 1980 päätettyjen vuokrien määräytymisperusteiden mukaan vuokra on 4 prosenttia kiinteistön rakennusoikeuden kerrosneliöiden perusteella määritellystä laskennallisesta hinnasta. Tonttimaan ja rakennusoikeuden hinnan kohotessa tämä on johtanut siihen, että uusissa sopimuksissa tonttivuokran osuus hoitovastikkeeseen ja vuokraan on nyt solmittavissa noin 170 sopimuksessa noin kaksi euroa asuinneliöltä kuukaudessa ja sopimuksiin liitetty indeksikorotus tulee nostamaan sitä tästä vielä huomattavasti.

Kiinteistöviraston tonttiosasto on nostanut viime vuosina laskennallista tontin hintaa arvioimansa maan arvonnousun perusteella jopa 10 prosenttia vuodessa. Tämä siitäkin huolimatta että on havaittavissa yhä enemmän merkkejä siitä, että Helsingissäkin asuntokauppa alkaa hiljentyä. On sangen mahdollista, että toistetaan 90-luvun virhe, jossa reagoitiin viiveellä asuntomarkkinoiden muutokseen.

Kaupungin ei pidä omilla toimillaan kiihdyttää asumiskustannusten jo muutenkin kohtuutonta nousua. Kunnan toiminnan tarkoituksena ei voi myöskään olla liikevoiton tavoittelu osallistumalla tonttimaan hintojen nostamiseen. Erityisesti näin matalien korkojen aikana, jolloin edes nimellisen tuoton saaminen sijoituksille on vaikeaa, tuntuu kaupungin 4 prosentin tuottotavoite täysin kohtuuttomalta. Mistään muualta ei saa näin suurta riskitöntä tuottoa ja erityisen kyseenalaista se on siltä kannalta, että tätä tuottoa maksavat monet sellaiset, joilla on täysi tekeminen asumiskustannustensa kanssa jo muutenkin. 

Mikäli kaupunki haluaisi, se voisi milloin tahansa kohtuullistaa korotuksia. Helpoiten se tapahtuisi laskemalla tuottotavoite prosenttia kahteen prosenttiin, jolloin korotukset puolittuisivat. Kaupungin tulokertymä ei tässä ratkaisussa kutistuisi, koska vanhojen sopimusten uusiminen ja uusien sopimusten solmiminen johtaisivat tällöinkin tontinvuokrien nousuun.

Kysymys onkin nyt siitä, haluaako valtuusto hillitä tontinvuokrien kautta asumiskustannusten nousua, vai rahastetaanko niin paljon kuin pystytään silläkin uhalla, että se ajaa yhä useammat asukkaat ongelmiin ja toimeentulotuen hakijoiksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TiinaMariaSandberg kuva
Tiina Sandberg

Sen verran vielä tähän täsmennän, että vuokratontilla asuvat maksavat jo nyt kiinteistöveron rakennuksen arvon mukaan ja kun se ja tämä tontinvuokran kustannus lasketaan yhteen, niin se on uusissa sopimuksissa isompi kuin kiinteistövero.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Tätä kehitystä on ennustettu jo pitkään ja se näyttää realisoituvan.

Pääomaveroja "ei kuulemma" voi korottaa, joten otetaan sieltä mikä ei pakene maasta eli kiinteistöistä.

Kaupunki myy ahneuksissaan tontit moneen kertaan asukkaille. Näin se vain menee...

Toimituksen poiminnat